En ole pitkään aikaan herännyt siihen, että joku kova painaa lonkkaluuta vasten niin, että on pakko etsiä parempi paikka nukkua. Tai että orava nakertaa käpyä ja heittelee sen kappaleita teltan päälle. Tai helmipöllöpoikue odottaa ruokaa metrin päässä, välissämme vain vihreä kangas. En ole pitkään aikaan nukkunut ulkona ja antanut juomaveden jäätyä.
Olen melkein unohtanut miltä yö tuoksuu. Se on hinta mukavuudenhalusta ja saamattomuuden selittämisestä sillä, ettei olisi aikaa tai mahdollisuuksia. Täytyy tehdä jotain ennen kuin kadotan kosketuksen johonkin merkittävään.
